Vauvoja

Hän kertoo minulle vauvoista, pienistä pulleistä käsistä ja lastenrattaista.
Siemaisen väkevää kahvia ja haen parhaimman terapeutti-ilmeen kasvoilleni.
Nyökyttelen hitaasti,
suupielissäni pientä hymyä joka kertoo että kuuntelen.
Jalat kuluttavat kissankarvaista mattoa,
lyhyin askelin, alleviivaavin elkein.
Huoneessa kaikuu nauru ja äänenpainot.
Puheen joukossa vilahtelee termejä, vieraita ja monimutkaisia,
lääketieteellisiä ja sosiaalisia konventioita, kulttuurisia painolasteja.
Hän pullistaa vatsaansa kokeeksi ja hengähdän kahvia väärään kurkkuun,
kun nauru väkisin repii huuleni erilleen.

@ the staircase of my friend's place