Dear dear diary..

Sometimes plain writing doesn't solve my head.

Cheers!

[audio: Bo Kaspers Orkester - Bara för din skul]

Ei haukku haavaa tee

Sunday wonders

I love Sundays. Especially those hang-over-free ones, when you can do anything and nothing. Everything is closed and you just wonder upon then city, hang around, find the places that you wouldn't ever have noticed before.

Todays theme was: Crappy day in Helsinki.

It turned out just fine.

Luopumisesta

Välillä tuntuu ettei minussa ole enää tilaa uusille paikoille ja ihmisille. Kiinnyn, ihastun, rakastun ja otan omakseni. Niistä tulee osa minua, minusta tulee ne. Luopuminen on siksi vaikeinta. Raskainta. Kyyneleet tuli kysymättä, naurun ja helpotuksen lävitse. Hyvästely rakennukselle joka symbolisoi viimeistä viittä vuotta, niitä suruja ja iloja, loputtomia iltoja, kylmiä öitä ja lempeitä aamuja jolloin juoksentelu Kirkkopuiston sadettajissa oli keino saada nauru kaikumaan vielä seuraavaan viikkoonkin. Loputon määrä kirjoja ja tunteja, VRn sponsorointia, hiusten ennenaikaista harmaannuttamista ja lyijykynän tuoksua. Sydän on toisaalta kuin komposti. Muistot haalistuvat, kadottavat teränsä ja värinsä, maatuvat. Päällimmäiset ovat vielä kirkkaita ja tuoreita, muotonsa säilyttäneitä, alimmaiset tekevät tilaa. Mutta niin sydäntä kuin kompostiakin on hyvä vähän möyhiä, ilmata ja tehdä tilaa. Jotta se pysyisi terveenä.

What was that again?

[audio: Pink ft. Peaches - Oh my God]

Beauty comes from the inside? ..my ass..

So this is it to be a woman? Making yourself look like a chandelier or a christmastree, feathers (Lainahöyhenissä!) and scents for someone to miss, bling blings to catch someones eye on it. Putting tanning lotion on your skin to make you look a bit more alive, brownish instead of blueish (the Finnish skin is just awesome..)
Making yourself visible.

But what the hell is that screwdriver doing there!?

Gentle riot

Yesterday at Kumpula.

Turhautumisia

Töiden tekeminen tuntuu joskus sangen vastenmieliseltä. Mikään ei suju, kahvi on pahaa ja joku kusee muroihin heti aamusta. Ilmankos pipo kiristää ja aggressioitaan saattaa purkaa syyttömiin ihmis/eläin/asiakappaleisiin. Näin paljon minun postinkantajani vihaa työtään.
***
This is how much my postman hates me. I left a friendly post-it last time where I encouraged him to try to treat my mail more gently. It seems that he either had a bad day or has some issues against me.

Pilkun viilausta..

Nakkelee sanojaan mukamas puolihuolimattomasti. Ei katso päin, mutta tietää että kuulen. Kuulen joka sanan. Myös ne väärät omasta suustani. Kaljanmakuisina ja vanhasta tottumuksesta. Uutena sävynä oksennusrefleksi, jonka saan hukutettua tuopin sisälle.

[audio: Stella - Piste]